Mitä on metsälappalaisuus?

Metsälappalaisuus on elävä lappilainen kulttuuri, jonka juuret ovat Lapin yhteisessä historiassa. Nykyiset metsälappalaiset polveutuvat Lapin vanhimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista. Monet heistä asuvat edelleen samoilla asuinseuduilla, joissa heidän esipolvensa ovat asuneet jo vuosisatojen ajan.

Jotkut kutsuvat metsälappalaisia metsäsaamelaisiksi. Metsälappalaista on käytetty myös nimitystä keminlappalaiset ja heidän vanhaa kieltään on kutsuttu keminsaameksi. Tämä johtuu siitä, että keminlappalaisten perinteinen asuinalue on nimetty aikanaan Kemin-Lapiksi. Vanhan Kemin-Lapin alueen lappalaiskylät 1600- ja 1700-luvuilla olivat: Peltojärvi, Inari, Kittilä, Sodankylä, Sompio, Keminkylä, Kuolajärvi, Kitka ja Maanselkä.

Metsälappalaiset menettivät aikanaan oman kielensä määrätietoisten suomalaistamistoimien seurauksena. Kolme muuta Lapin alkuperäis-ryhmää – pohjoissaamelaiset, inarinsaamelaiset ja kolttasaamelaiset – ovat säilyttäneet kielensä. Tämän takia jotkut ajattelevat, että metsälappalainen kulttuuri on kuollut.

Kieli onkin tärkeä tekijä siirtämään kulttuuria eteenpäin, mutta se ei ole ainoa tekijä. Metsälappalaisuuteen kuuluvat edelleen perinteiset elämäntavat ja elinkeinot, etenkin porotalous sekä metsästys, kalastus, marjastus ja yleensäkin luonnossa liikkuminen ja eläminen esivanhempien vanhoilla asuinpaikoilla.

Metsälappalaiseen kulttuuriin kuuluvat myös perinteiset asusteet, joita monet alueen suvut ovat vuosisatojen ajan käyttäneet. Kannustamme ihmisiä käyttämään ilman pelkoa lapinvaatteita.